Syömishäiriöt
Syömishäiriöt ovat psykosomaattisia kehon ja mielen sairauksia. Niiden taustalla on psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä ja usein muutoksena henkilön fysiologisessa tilassa. Käyttäytyminen on epänormaalia erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Myös käsitys itsestä ja omasta kehosta on usein vääristynyt.
Syömisoireista muodostuu häiriö, silloin kun se toistuu siinä määrin, että se alkaa joko omissa tai lähiympäristön silmissä selvästi haitata arkista toimintakykyä (ihmissuhteita, koulua, työntekoa, harrastuksia) tai fyysistä terveyttä. Syöminen tai syömättömyys nousee elämän pääsisällöksi tavalla, joka alkaa sotkea normaalia arkea. Elämä kiertyy oireilun ympärille ja oireet alkavat sanella valintojen tekemistä.
Syömiseen, liikuntaan ja oman kehon hallintaan suunnatut ajatukset ovat usein keino välttää psyykkistä pahaa oloa, pelkoja ja tunnesolmuja, joita esimerkiksi erilaiset epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, vaikeudet nuoruusiän kehityksessä tai traumaattiset kokemukset aiheuttavat. Syömisen ja oman kehon kontrollointi vievät ajatukset pois pahaa oloa aiheuttavista asioista ja tuottavat sairastuneelle hallinnan tunteen.
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä myös kontrollin menettämisenä. Ahmimalla syöty ruoka vie mielipahan ja ahdistuksen mennessään helpottaen oloa hetkellisesti. Syömishäiriöille on tyypillistä, että alkuvaiheessa sairastunut ei tunne olevansa sairas. Sairastunut kokee oireilusta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Edetessään sairaus kuitenkin tiukentaa otettaan.
Syömishäiriöiden hoito
Syömishäiriön tunnistaminen on vaikeaa, koska sairastuminen on pitkä prosessi. Kukaan ei sairastu yhdessä yössä. Sairastunut pyrkii myös salaamaan oireensa. Tunnistaminen tapahtuukin usein vasta sitten, kun oireet alkavat selvästi haitata normaalia arkea.
Kognitiivisessa psykoterapiassa tutkitaan omaan syömiseen liittyviä ajattelu- ja toimintatapoja, syömisen henkilökohtaista psykologiaa. Tavoitteena on löytää syömiseen salliva, joustava, huoleton ajattelutapa, jonka seurauksena syöminen on kohtuullista ja terveellistä eivätkä psykologiset jännitteet vaikuta syömiseen, syöminen on kivaa eikä siitä tarvitse murehtia.
Syömishäiriön tunnetuimmat muodot ovat anoreksia, bulimia ja ahmintahäiriö.
Anoreksia ilmenee syömisen välttelynä ja säännöstelynä, jota seuraa painon putoaminen. Syömisen välttelyn lisäksi sairastunut liikkuu usein paljon.
Bulimiassa keskeisenä oireena ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin sairastunut kadottaa tunteen syömisen hallinnasta. Kohtauksen jälkeen sairastunut pyrkii ruuasta eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä, paastoamalla tai runsaalla liikunnalla.
Ahmintahäiriössä oireilu on samankaltaista kuin bulimiassa, erottavana tekijänä on ettei henkilö pyri eroon ahmimastaan ruuasta. Ajan mittaan seurauksena saattaa olla vaikea lihavuus.
Epätyypillinen syömishäiriö on samankaltainen kuin anoreksia tai bulimia, mutta jokin diagnoosin kannalta keskeinen oire puuttuu tai se esiintyy lievempänä. Syömiskäyttäytyminen on kuitenkin selvästi häiriintynyttä ja haittaa sekä sairastuneen, että hänen perheen normaalia elämää. Terveellisen ruuan pakkomielle (ortoreksia) kuuluu epätyypillisiin syömishäiriöihin. Ortoreksiaan sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (teoriat, dieetit), minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta.
lähteet: www.terveyskirjasto.fi, www.syomishairioliitto.fi